Eilen piti tehdä tuo tän päivänen reeni mutta sainkin migreenin joten treenattiin illalla vaan sisällä: Luovutusta ja kakeja.
Sainkin tällä kertaa tuiskun sisäisen noutajan esiin: kapula maahan, ja mitään sanomatta ilman käskyä tuo sen mun eteen ja palkkaan. No tätä sitten toisteltiin muutamaan kertaan ja näytti jo siltä että sen inhotus noutamiseen, tai lähinnä siihen tuomiseen, katosi jonnekkin! Viimesellä kerralla sanoin "tuo" käskyn kun se istahti luovutusasentoon. Kerran sitten niin että lähetin sivulta noutamaan ihan käskyllä ja se toi JES!! :)
Kakeissa keskityttiin taas niihin kahteen vaikeeseen jossa steppaa ja/tai etenee. Eli siis peruutettiin se-is ja se-ma takapalkkaa apuna käyttäen :)
Tänään kentällä. Paikalla istumista 2 + 5min, ohjatun suuntaa (oikea) ja loppuun ruutu, merkki ja jääviä.
P.istuminen ensin 2min ja palkkaus ja sitten 5min jonka aikana kentän läpi tuiskun vierestä käveli kaksi ihmistä lastenvaunujen kanssa. Tups vaan vilkas. Ei liikuttanut vasvastakaan koko aikana! :)
Ohjatussa tehty jostain syystä vähemmän oikeaan suuntaan? Kuitenkin käsimerkin avulla lähtee hienosti myös oikealle mutta ilman käsimerkkiä ei vielä oikein tajua. Pikkuhiljaa voi tässäkin alkaa kasvattaa välimatkoja! :) Vauhti oli tänään hurja!
Jäävässä seisomisessa tehtiin peruutustaktiikalla ja onnas paremmin! Vaihdoin käskysanaa tässä.
Maahanmeno samaten peruuttamalla ja kropalla ohjausta. Ok!
Ruutu tehtiin kerran näytöllä. Eli lähetys merkiltä ja näyttö ja uusiks merkille ja lähetys molempiin suuntiin. Jäi etumerkkien eteen mutta korjas? Tästä näyttö ja taas jäi aika eteen/keskelle vaikka paikka on takana. Korjaa kyllä kun en palkkaa mutta selvästi tekee tätä siksi että odottaa palloa multa. Täytyy vaihdella siis palkkaustyyliä! Ryntäs ruutuun ja merkille tuhattajasataa :)
Tähän oli hyvä lopettaa.
Illalla vielä sisätokoillaan kakeja (tietty!) ja luovutusta ja ehkä vähän kapulan pitoa.
Lisäys: illan sisätokossa oli ekana kaket. Tehtiin puolestametristä ma-se-ma ja sitten is-se-is. Lopuksi takapalkalla ja ilman se-ma ja se-is jotka vaikeimmat. Oikeastaan nyt kun koira on oppinut (ainakin vielä noin lyhyellä matkalla) peruuttamaan se-is vaihdon, niin se-ma on vaikein vaihto tällä hetkellä. Kropan avulla ja takapalkalla sain sen melkein peruuttamaan. Mutta metrin päästä tämäkin on 100% ok. Treeniä lisää vaan. :)
Sitten kapulan luovutusta. Ei muutakun superherkku yhdistettynä noutoon ja iloinen mieli, niin johan pyyhkii..tai ainakin jotenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti